Second Narrows Bridge
| Second Narrows Bridge | |
|---|---|
 |
|
| Raiteita | 1 |
| Ylittää | Burrardvuono |
| Ylläpitäjä | Canadian National Railway |
| Siltatyyppi | Ristikkosilta/Nostosilta |
| Pisin jänneväli | 152 m |
| Avattu liikenteelle | 1925/1969 |
| Koordinaatit | |
| Karttalinkit | 49.294638-123.024484 |
 |
|
Second Narrows Bridge on teräsrakenteinen rautatieristikkosilta Brittiläisessä Kolumbiassa, Kanadassa. Siinä on ylösnostettava siltajänne, minkä ansiosta korkeat laivat pystyvät alittamaan sillan. Se ylittää Burrard Inlet -vuonon ja yhdistää pohjoisrannan North Vancouverin ja Vancouverin rataverkot toisiinsa. Sillan omistaa Canadian National -rautatieyhtiö.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siltaa Burrard Inletin yli oli suunniteltu jo vuodesta 1890. Hanketta ei kuitenkaan toteutettu taloudellisista syistä, ja ensimmäisen maailmansodan alettua hanke viivästyi jälleen. The Burrard Inlet and Tunnel Company rakensi ensimmäisen Second Narrows Bridge -maantiesillan vuonon ylitse. Se avattiin liikenteelle marraskuussa 1925. Rautatieliikenne samalla sillalla aloitettiin seuraavana vuonna. Silta rakennettiin matalaksi, lähelle vedenpintaa. Laivojen täytyi kulkea lähelle etelärantaa rakennetun nostosillan kautta. Nostosilta oli rakennettu rannan läheisyyteen kustannussyistä, sillä näin yhtiön ei tarvinnut rakentaa syvään veteen kalliita perustuksia. Alueen kapteenit olivat vastustaneet tätä suunnitelmaa. He eivät pitäneet ratkaisua turvallisena rannan läheisyydestä aiheutuvien vaaratilanteiden johdosta. Seuraavina vuosina siltaan törmäsikin useita aluksia.10. maaliskuuta 1927 rahtialus Eurana törmäsi siltaan aiheuttaen 80 000 dollarin vahingot, SS Norwich City törmäsi siltaan seuraavana vuonna ja vuonna 1930 The Losmar törmäsi sillan eteläjänteeseen. Vuoden 1930 syyskuussa rahtialus Pacific Gatherer juuttui keskijänteen alle, ja nousuvesi nosti laivan ja sen kannella makaavan siltajänteen perustuksiltaan niin, että se sortui veteen. Tämän onnettomuuden jälkeen silta pysyi suljettuna noin neljä vuotta tapaturmaa seuranneiden oikeudenkäyntien takia. Vuonna 1933 silta myytiin Brittiläisen Kolumbian provinssille, joka aloitti korjaustyöt välittömästi. Provinssi asensi uuden nostosillan sillan keskelle helpottaakseen laivojen navigointia ja avasi sillan uudelleen liikenteelle seuraavana vuonna.[1][2]
Vuonna 1960 uusi Second Narrows -maantiesilta rakennettiin nykyisen sillan länsipuolelle. Uusi silta oli moderni 3+3-kaistainen maantiesilta. Vuonna 1963 vanha silta jäi ainoastaan raideliikenteen käyttöön. Canadian National osti vuonna 1963 sillan provinssilta nimellisellä yhden dollarin summalla.[3]
Vanhan Second Narrows -sillan korvaava uusi ainoastaan rautatiekäyttöön suunniteltu samanniminen silta rakennettiin vanhan viereen ja avattiin liikenteelle 1969. Myös uudessa sillassa oli korkeiden laivojen läpikulun mahdollistava nostettava siltajänne. Vanha Second Narrows Bridge purettiin seuraavana vuonna.[4][5] Uusi silta rakennettiin vanhaa hieman korkeammalle, ja sen eteläpäässä rautatie sukeltaa sillan kanssa samaan aikaan louhittuun Thornton-tunneliin, joka kulkee Vancouverin alitse ja yhtyy muuhun rataverkkoon Burnabyn kaupungin alueella.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ A Short History of the Second Narrows Bridge www.cherrybouton.com. Arkistoitu 4.11.2011. Viitattu 5.3.2010. (englanniksi)
- ↑ How We Moved City of North Vancouver. Arkistoitu 12.6.2012. Viitattu 5.3.2010. (englanniksi)
- ↑ Robert Harris: Bridges of Greater Vancouver Discover Vancouver. Arkistoitu 6.8.2007. Viitattu 5.3.2010. (englanniksi)
- ↑ Second Narrows Bridge (1925) Structurae. Viitattu 5.3.2010. (englanniksi), (ranskaksi), (saksaksi)
- ↑ Second Narrows Bridge (1970) Structurae. Viitattu 5.3.2010. (englanniksi), (ranskaksi), (saksaksi)
- ↑ Thornton Tunnel 20.8.2007. Appalachian State University. Arkistoitu 26.2.2010. Viitattu 5.3.2010. (englanniksi)